Johtaminen ─ välttämätön paha

Provosoiva otsikko, kieltämättä.

Mutta onko väite siltikään niin kaukana todellisuudesta tietyissä paikoissa ja ympäristöissä? Vai pystytkö sanomaan, ettet olisi koskaan törmännyt johtamistilanteisiin, jossa on tuntunut, että johtamiselle ei ole aikaa tai aitoa halukkuutta, mutta se pitää ”suorittaa pois alta”, koska työnkuvaan on näin kirjattu? Kyllä nimittäin ihmisestä huomaa hyvin helposti, jos johtaminen ei ole aito prioriteetti ja muut ”kiireisemmät” asiat menevät edelle.

Tähän sortuvat myös kaikista sydämellisimmät hyvyyden perikuvan ihmiset. Monen kalenteri nääs huutaa hoosiannaa ja siellä on sata akuuttia hoidettavaa asiaa, jolloin sitä ruvetaan karsimaan johtamistyöstä. Siksi ei kannata syytellä ketään johtamisessa parhaansa yrittävää yksilöä. Mieluummin täytyy kiinnittää huomio organisaatiokulttuuriin ja lieveilmiöiden syntylähteisiin.

On kahdenlaista syyn tyyppiä, miksi organisaatiossa johtamisesta muodostuu näin kärkkäästi sanottuna välttämätön paha. Ensimmäinen on se, että kulttuurin tasolla tiedostetusti uskotaan, että johtamisesta on varaa karsia, jolloin siitä myös karsitaan. Toinen on se, että kulttuurin tasolla ei tiedosteta, ettei johtamisesta ole varaa karsia, jolloin siitä ikään kuin vahingossa silmät ummessa ajaudutaan karsimaan, koska muutakaan ei osata. Kaikista ristiriitaisinta on myös se, jos työnkuvaan on kirjattu tärkeäksi osaksi johtaminen, mutta silti siitä sorrutaan karsimaan.

Organisaatiokulttuurin rakenteissa, siellä syvissäkin vesissä, on paljon sekä tiedostettua että tiedostamatonta. On ihan inhimillistä ja anteeksiannettavaa, että kaikkea kulttuurista ei tulla koskaan edes tiedostamaan. Mutta mikäli kulttuuria tahtoo voida johtaa, olisi siihen reseptinä kulttuurin rakenteiden tutkailu ja avomielinen, mahdollisimman syvällinen rakenteiden ominaisuuksien tiedostamiseen pyrkiminen. Näin kyetään sanoittamaan ajan myötä myös johtamiskäsitystä tai -filosofiaa. Voidaan tiedostaa, mikä on edes minimiannos, jonka verran johtamista on ihan oikeutettua tehdä (ja johdettavat osakseen saada), vaikka se kalenteri muuten huutaisikin hoosiannaa.

Koska jos johtamisesta karsitaan, pelataan uhkapeliä liian suurilla panoksilla, ja se organisaatio on uhkarohkea, joka jättää johtamisen sattuman varaan. Se organisaatio hylkää hienoimmankin visionsa, uutuutta kiiltävimmän strategiansa ja enkelten kuoron säestämänä lausutun missionsa. Johtaminen – välttämätön paha. Vaiko ei sittenkään? Oikeilla sankareilla riittää pokkaa raivata ajankäyttöä johtamiselle, vaikka joku kritisoisi.